Erityislapset kiusaamistilanteissa

Erityislapset ajautuvat tutkimusten mukaan helposti sekä kiusatuiksi että kiusaajiksi. Erityislapsilla on jo päiväkoti-iässä nähtävissä 4-kertainen riski joutua kiusaajan tai kiusatun rooliin, kiusaaja-uhrin rooliin jopa 8-kertainen riski (Repo 2015).

Kouluiässä etenkin neuropsykiatrisia oireita (ADHD, ADD, autismin kirjo ym.) omaavat lapset ovat usein mukana kiusaamistilanteissa jossakin roolissa. ADHD/ADD –lapsilla on ns. neurotyypilliseen lapseen (ei-erityislapseen) verrattuna 3-17 –kertainen riski joutua kiusatuksi, kiusaajaksi tai molempia. (Fogler ym. ,2020) ja autismin kirjon lapsista 63% on tullut vanhempiensa mukaan kiusatuksi jossain vaiheessa. Eniten kiusaamista koetaan 5-8 lk:n aikana ja eniten kiusaamista kokevat Asperger –lapset (Anderson C. 2012)

Käytökseltään poikkeava tai sillä oireileva erityislapsi leimautuu helposti häiriköksi sekä aikuisten että lasten silmissä. Aikuisten asenteet myös siirtyvät lapsiin. Lapsen erikoiseksi tai pelottavaksi koettu käytös vaikeuttaa pääsemistä mukaan ryhmään ja vaikuttaa myös koko ryhmän turvallisuuteen ja oppimiseen.

Erityislapsen haasteet vuorovaikutuksessa voivat ilmetä niin, ettei lapsi osaa lainkaan puolustautua tilanteissa, joissa hän joutuu alistetuksi, tai hän saattaa puolustautua aggressiolla sellaisissakin tilanteissa, joissa toinen osapuoli ei tarkoittanut mitään pahaa. Impulsiivista/reaktiivista tai aistiyliherkkää lasta on myös helppo tahallisesti provosoida menettämään malttinsa, jolloin hänet koetaan häirikkönä tai kiusaajana.

Erilaisuuden tunne ja yksinäisyys voivat myös ajaa lapsen hyväksymään minkä tahansa kaveriporukan ja roolin ryhmässä, myös kiusatun ja alistetun roolin. Roolit voivat myös vaihtua: lapsi voi joutua ensin kiusatuksi ja ryhtyä puolustautumaan tai parantamaan asemaansa kiusaamalla muita tai lapsi voi suostua kiusaamaan muita tai olemaan mukana kiusaamisessa ryhmäpaineen takia ja pelosta joutua itse kiusatun rooliin.

Erityislapsen kiusaamisen ennaltaehkäisyn kulmakivet:

1.  Lapsen erityispiirteiden varhainen tunnistaminen ja oikea, riittävä tuki varhaiskasvatukseen ja kouluun. Erityislapsi tarvitsee aikuisen apua tunteiden ja vireystilan säätelyyn, kaveritaitojen harjoitteluun ja ryhmään pääsyn mahdollistamiseksi etenkin välitunneilla ja vapaissa leikkitilanteissa.

2. Erilaisuudesta ja siihen suhtautumisesta keskustelu koko ryhmän kanssa: miksi joku lapsista toimii tietyllä tavalla ja tarvitsee enemmän aikuisen tukea kuin muut. Erityispiirteiden ymmärtäminen koko yhteisön tasolla.

3. Varhainen puuttuminen lapsen häiriökäyttäytymiseen; kiusaajan ja häirikön leima rakentaa lapsen identiteettiä huonommuuden ympärille ja lisää häiriökäytöstä. Aikuisten esimerkki; lapsen leimaamisen välttäminen ja lapsen itsetunnon vahvistaminen - hyvän näkeminen jokaisessa lapsessa.

4. Jatkuva ryhmäyttäminen

5. Varhaiskasvatuksen, koulun, vanhempien ja hoitavan tahon avoin yhteistyö ja tiedon jakaminen lapsesta, kaverisuhteista, roolista ryhmässä, kiusaamistilanteista ja niiden selvittämisestä.